Olen niin tympeä etten vaivaudu edes esittelemään itseäni. En luultavasti tee sitä vaikka pyydettäisiinkin. Ei ole paljon kertomista, eiköhän minun luonteenlaatuni tule tekstin myötä kyllin selvästi esille.

Asiaan.

Olin äsken keittiössä. Odotin aamukahvin tippumista syöden kylmiä lihapullia paketista päin ikkunan ääressä. Kadulla kulki hymyilevä mies. Minulla oli vielä yksi lihapulla jäljellä, kun pieni ääni päässäni käski minun avata ikkunan, heittää miestä lihapullalla päähän ja huutaa "burn in Hell, you smiling faggot!". En kuitenkaan tehnyt sitä. Ja nyt harmittaa aivan saatanasti.

Join kahvia, otin onnellisuuspillerit ja muistelin erästä lapsuuteni päivää. Olin yksin kotona. Otin jääkaapista paketillisen kananmunia ja heittelin ne parvekkeelta vittumaisen luokkatoverini isän auton päälle. Seuraavana päivänä kuulin koulussa, kuinka joku luuseri oli heitellyt kananmunia isukin auton päälle. "Herran jestas, kaikkea sitä tapahtuukin", sanoin. Olen aina ollut hyvä teeskentelemään viatonta.

Nyt harmittaa se lihapullaiskun tekemättä jättäminen todella. Olisin heiton ja huudon jälkeen ottanut naamalleni sellaisen todella sairaan ilmeen ja puolittain työntynyt ulos ikkunasta. Vähän sellaisen ilmeen kuin Bob Geldofilla on Pink Floyd The Wall -elokuvan raivarikohtauksessa, mutta paljon vammaisemman.
Niin.. Ne kesän kohokohdat.. Niitä ei ole vielä montaa päässyt tänä kesänä sattumaan. Pakottauduin kyllä viime perjantaina lähtemään nimeltä mainitsemattomalle festarille kyyläämään mikä siellä on meininki. Vitusti ihmisiä. Join valtavasti olutta ja maksoin törkeän hinnan bändipaidasta. Harjoitin myös hyväntekeväisyyttä. Ostin Reilun Kaupan ruusun joltakin moldovialaiselta naiselta. Kotimatkalla poltin perseeni nokkospuskassa. Lauantaina olin niin huonossa kunnossa etten kyennyt lähtemään minnekään. Voivottelin itsekseni ja surffasin netissä. Harvinaisen tylsää festarimeininkiä.

Todellinen festarimeininki oli päällä edellisenä viikonloppuna. Joimme kaverini kanssa viinaa ja varastimme vessapaperia kirkosta. Kastelin itseni ylittäessämme lampea kiviä pitkin. Raahasimme kämpälleni kaikenlaista rojua matkan varrelta. Tuollaista ruohonjuuritason anarkiaa tarvittaisiin lisää, toivottavasti Juhannuksena tapahtuisi jotakin jännää.